perjantai 11. maaliskuuta 2011

Miehistä ruokaa: Pekoni

Sika. Tuo turhaan parjattu eläin.
Vai onko olemassa mahtavampaa eläintä kuin sellainen, jolle voidaan syöttää kaikki mitä muilta jää yli, ja siitä saadaan pekonia? No ehkä on, mutta se ei vähennä sian ja pekonin arvoa.


Kadonneen Miehisyyden Metsästys ei tue tehotuotantoa, vaan suosittaa etsimään luomusikaa tai ainakin väljemmissä oloissa elänyttä possua.
Tavallisessa ruokakaupassa myydään muutamaa vakuumipakattua pekonilaatua, jotka ovat erittäin suolaisia (jopa 4,5% painosta suolaa), voimakkaasti maustettuja ja tuoreus niistä on kaukana. Lisäksi eräs "Amerikan pekoni" on tehty ruotsalaisesta porsaasta Puolassa, ja myydään Suomessa. Todellinen kansojen sulatusuuni.

Itse ostan pekonin Paijan Tilateurastamolta, jossa on oma teurastamo, joten siat välttävät epämiellyttävät eläinkuljetukset. Tilalla siat ovat lisäksi melko väljissä karsinoissa.

Support your local pig farmer!

Lauantai-aamu ei voi paremmin alkaa kuin aamupalalla, joka koostuu paistetuista kananmunista, tummapaahtoisesta kahvista ja oikeaoppisesti paistetusta pekonista. Pekonin voi paistaa monella eri tavalla, mutta itse olen todennut parhaimmaksi tavaksi seuraavan:

Pekoni otetaan huoneenlämpöön lämpiämään. Laitetaan valurautapannu kylmälle levylle. Pekoni asetellaan pannulle lomittain - jos siivut ovat päällekkäin ne eivät tietenkään ruskistu kauttaaltaan. Levy laitetaan keskilämpöä hieman kuumemmalle.

Yksi tavallinen virhe on laittaa pekoni suoraan jääkaapista kuumalle pannulle, joilloin se todennäköisimmin palaa. Huoneenlämpöinen pekoni, joka laitetaan kylmälle pannulle ottaa lämmön tasaisemmin vastaan ja siitä irtoaa hyvin rasvaa pannuun, mikä taas estää pekonin palamisen.

Elokuvissa näkee usein kuinka pekonia käännellään puolelta toiselle, mutta se on tarpeetonta ja paras ruskistuminen saadaankin aikaan kääntämällä siivut vain kerran. Mitään tarkkaa aikaa pekonin ruskistumiselle en osaa sanoa, mutta silmällähän tuon näkee. Kun ensimmäinen puoli on ruskistunut käännetään siivut ja ripotellaan suolaa päälle.

Kun toinenkin puoli siivuista on ruskistunut, on pekoni valmista nautittavaksi. Pannulle irronneessa rasvassa on hyvä paistaa kananmunat pekonin kaveriksi aamiaislautaselle. Jotkut suosittelevat, että pekonisiivut kuivataan paistamisen jälkeen talouspaperin päällä, jotta irtorasva saataisiin pois. Itse pidän pekonin rasvaisuudesta ja olen syönyt sen ilman kuivaamista.

P.S. Pekoni myydään lihatiskissä usein kylkisiivun nimellä.

6 kommenttia:

  1. Kun olet selvästi tähän paistamiseen erikoistunut, niin kiinnostaa miten paistat kananmunat?

    VastaaPoista
  2. Paistan kananmunat valurautapannulla keskilämmöllä seuraavasti:
    Laitan pannulle oliiviöljyä/laardia ja lämmitän pannun. Rikon munat pannulle ja paistan kunnes ne ovat hieman ruskistuneet toiselta puolelta ja päältä hieman hyytyneet. Käännän munat, sammutan levyn ja annan jälkilämmön kypsyttää munat loppuun. Tällä tavoin keltuainen jää mehukkaaksi, eikä se mene ylikypsäksi.. Lopuksi ripaus suolaa pintaan ja valmista on.

    Kananmuniksi suosittelen ehdottomasti vähintää luomukanan munia. Parhaimpia kuitenkin ovat oikeasti luonnonmukaisesti elävien kanojen munat.

    VastaaPoista
  3. Mitä eroa on luomukanalla ja luonnonmukaisesti elävällä kanalla?

    VastaaPoista
  4. Oman näkemykseni mukaan paljonkin. Annan esimerkin kuvien kautta.

    Luomukanalan kanat elävät näin:
    http://opetus.ruokatieto.fi/Link.aspx?id=1097838

    Luonnonmukaisesti elävät kanat elävät näin:
    http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/9/92/Volailles_Bresse.JPG

    VastaaPoista
  5. Onko se lopulta kuitenkaan kanan luonnollinen tapa elää?

    VastaaPoista
  6. Tuo riippuu täysin katsantokannasta.

    Jos katsotaan kesytettyä kanaa (Gallus gallus domesticus) niin sillä tuskin on luonnollista tapaa elää.

    Jos taas katsotaan kanan kantamuotoa (Gallus gallus) niin sen luonnollinen tapa elää on vapaana Intian viidakoissa.

    VastaaPoista