Tämä blogi käsittelee miehisyyttä ja luotaa sen alemmuustilaa nyky-yhteiskunnassa, jossa Edward Abbeyn mukaan miehen on mahdollista edetä lapsuudesta suoraan seniiliyteen kokematta koskaan miehuutta. Blogin idea syntyi vaimoni raskauden aikana miettiessäni isäksi tulemista, miehen roolia ja sitä millaisen miehen mallin haluan lapselleni antaa.
Kun katsoo yhteiskuntaa ja median tarjoamia miehen malleja, ei tarvitse ihmetellä miksi Suomessa on niin paljon masentuneita, ahdistuneita ja ajopuu-teoriaan nojaavia miehiä. Moni mies ei luultavasti edes tiedä mikä heidän roolinsa yhteiskunnassa ja perheessä pitäisi olla. Valitettavan moni mies etsii kumppanikseen ennemmin äidin korviketta kuin vaimoa tai tyttöystävää.
”We are a generation of men raised by women.”
-Tyler Durden, Fight Club
Kuten Brad Pittin esittämä Tyler Durden sen sanoo, olemme naisten kasvattama sukupolvi.
Moni tällä hetkellä miehen iässä oleva on kasvanut nimenomaan äidin helmoissa ilman varsinaista miehen mallia. Malli on voinut jäädä saamatta avioeron, liian paljon töissä olevan isän vuoksi tai muuten etäisen isä-poika-suhteen vuoksi. Oli syy mikä tahansa, ilman suoraselkäistä miehen mallia pojat eivät kasva aikuisiksi eivätkä koskaan opi ottamaan vastuuta itsestään tai muista.
Nykyinen trendi miehen tekemisen kuvaamisessa on liittää suoritettavan toiminnon eteen "äijä"-termi. On äijäjoogaa, äijämeininkiä, äijäurheilua, äijä-ohjelmia. Äijä-sanalla ilmeisesti pyritään vahvistamaan suorittajan varmuutta siitä että on nyt oikeasti tekemässä jotain miehekästä. Todellisella miehisyydellä ja äijä-kulttuurilla on melko vähän yhtymäkohtia.
Itsevarma mies ei mielestäni tarvitse vahvistusta miehisyydelleen eikä sitä tarvitse pönkittää "'äijä"-termiä viljelemällä tai kukkoilemalla äijämeiningistä.
